Etelä-Savon Tiedeseura ry. esittää huolensa korkeakouluverkkoon kohdistuvista säästöistä ja karsimisesta ja vaatii valtiolta toimenpiteitä tutkimukseen ja koulutukseen perustuvan aluekehityksen turvaamiseksi. Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampuksen keskittäminen Joensuuhun ja Mikkelin yliopistokeskuksen toiminnan supistaminen uhkaavat lopettaa käytännössä lähes kaiken maakunnassa toteutettavan yliopistollisen tutkimuksen ja koulutuksen. Säästöillä ja korkeakouluverkon karsimisella tulisi olemaan lamaannuttava vaikutus koko Itä-Suomen taloudelliseen ja henkiseen kehitykseen. Erityisen vakavia vaikutukset tulisivat olemaan Etelä-Savolle.
Kestävä aluekehitys tarvitsee tuekseen uudenlaisia innovaatiotoiminnan ekosysteemejä, joissa korostuvat vahva poliittinen johtajuus, tutkimus- ja kehityshaasteiden tiedostaminen sekä niihin yhdistyvä tutkimustoiminta ja koulutus. Välttämättömiä ovat myös kehittämistoimintaan sitoutuminen, monipuoliset rahoituskanavat sekä toimijoista ja yhteisöjen jäsenistä muodostuvat seudulliset verkostot.
Tutkimus, tiede ja yliopistot eivät voi toimia ja olla rakentamassa edellä kuvatun kaltaisia ekosysteemejä neljän vuoden kulloistenkin poliittisten intohimojen määrittäminä, vaan pitkäjänteisemmin omista lähtökohdistaan. Mikäli suunniteltu korkeakouluverkon karsiminen toteutetaan, alueellinen innovaatio- ja kehittämistoiminta Itä-Suomessa ei tule saavuttamaan sille asetettuja odotuksia. Samalla Etelä-Savon ja koko Itä-Suomen kehitysedellytykset heikkenevät merkittävästi.
Etelä-Savon maakunnan väestö on keskimäärin heikoiten koulutettua Suomessa. Väestörakenne on ikääntynein sekä muuttotappio ja alueen työttömyys Pohjois-Karjalan ja -Savon ohella valtakunnan korkeimpia. Yksityisen sektorin työpaikkoja on alueella vähiten valtakunnassa. Suunniteltavat toimenpiteet ovat ristiriidassa kestävän seudullisen ja aluekehityksen kanssa. Itäisen Suomen myönteisen kehityksen varmistamiseksi korkeakoulutusta, alueella tehtävää tutkimustoimintaa sekä innovaatiojärjestelmää tulisi karsimisen sijaan vahvistaa ja monipuolistaa.
Ollaanko nyt saattamassa maakunnat vastakkain ja tietoisesti ajamassa alas koko Itä-Suomea? Vaikuttaakin, että Opetus- ja kulttuuriministeriössä on otettu käyttöön 70-luvun suunnitteluopit. Toisin kuin 1970-luvulla nyt valtakunnallisen korkeakouluverkoston rakenteeseen halutaan puuttua sitä karsien ja näin heikentäen Itä-Suomen alueen osaamisperustaa turvannutta korkeakouluverkostoa. Pyrkimys korkeakoulujen tieteenalojen järkevään mitoittamiseen on perusteltua, mutta se ei saa tarkoittaa kattavan ja korkeatasoisen suomalaisen osaamisen rekrytointiperustan murentamista.
Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampukselle ja erityisesti sen opettajankoulutusyksikköön on vuosikymmenien saatossa kehittynyt profiloitunut, uutta luova, paikallisesti vaikuttava ja kansainvälisesti verkostoitunut tiedeyhteisö. Yhdellä harkitsemattomalla päätöksellä tiedeyhteisöön kerrostunut yhteiskunnan arvokkain infrastuktuuri voidaan tuhota ja sen myötä kehitykselle välttämätön alueellinen ja paikallinen sosiaalinen ja henkinen pääoma.
Tieteellisen toiminnan ja tiedeyhteisön merkitys alueilla on paljon enemmän kuin pelkkä lyhyen ajan talouden ja hallinnon intressien palveleminen. Itä-Suomi menestyy vain Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien yli tapahtuvalla avoimella yhteistyöllä. Tähän yhteistyöhön tarvitaan kaikissa näissä maakunnissa toimivaa Itä-Suomen yliopistoa. Etelä-Savon tiedeseura peräänkuuluttaa valtiolta toimia maakunnan nykyisen korkeakoulutoiminnan edelleen kehittämiseksi.
Etelä-Savon tiedeseura ry
