Lapset kertovat hyvinvoinnistaan - kuka kuuntelee?

Lapset kertovat hyvinvoinnistaan - kuka kuuntelee? Lasten äänet kuuluville Suomen Akatemian rahoittaman hankkeen tutkimuksia esiteltiin Savonlinnassa Itä-Suomen yliopistossa 18.3.2014. Seminaaria seurattiin videoyhteydellä myös Joensuussa ja Kuopiossa sekä kotikoneilla eri kaupungeissa. Tutkimuksiaan esittelivät Riikka Hohti, Tuure Tammi, Minna Lähteenmäki, Johanna Olli, Hanna Hakomäki ja Liisa Karlsson.

Lapset kertovat hyvinvoinnistaan - kuka kuuntelee? -tutkimusprojektin eri tutkimuksissa on kehitetty lapsinäkökulmaisia lähestymistapoja kerronnallisista lähtökohdista. Menetelmiä ovat olleet muun muassa sadutus, tarinasäveltäminen, erilaiset haastattelut sekä lapset etnografeina -menetelmä. Kertominen on ollut mahdollista myös esimerkiksi sävelillä ja toiminnalla.
Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tavoitteena on keskittyä kuuntelemaan ja tutkimaan sitä, mitä lapset nostavat esiin. Tällä tavoin tutkimiseen sisältyy pyrkimys ymmärtää lasta, lapsuutta ja yhteisöä sekä yhteiskuntaa tässä ajassa. Yhteinen havainto tutkimuksissa oli, että lapset halusivat vaikuttaa asioihin ympärillään ja tulla kuulluksi. Tutkimusten myötä nousi esiin myös lapsuuden moniulotteisuus. Lasten kertomuksissa ja toiminnassa tulee esiin lasten taito keskittyä nyt-hetkeen sekä kaverisuhteiden, huumorin, hauskuuden ja yhteisen ilon tärkeys. Näin lapset näyttävät olevan usein taitavia myös luomaan hyvinvointia yhteisöihinsä. Toisaalta myös vaikeista asioista kuten väkivallasta, turvattomuudesta, uhkaavista tilanteista ja kuolemasta kerrotaan. Lapset osaavat ottaa omaan käyttöönsä - kasvuun, oppimiseen ja hyvinvointiin - aikuisilta ja toisilta lapsilta kuulemiaan aiheita ja asioita. Lapsinäkökulmaisuuden kautta aikuinen voi huomioida tarkemmin oman valta-asemansa ja nostaa lapsen vuorovaikutustilanteen tärkeäksi henkilöksi tutkimuksessa ja arjen toiminnassa.

TelLis- hanke: "Lapset kertovat hyvinvoinnistaan – kuka kuuntelee? Lasten äänet kuuluville!
LKT-kehittämis- ja tutkimusverkosto: ”Lapset kertovat ja toimivat”

Lisätietoa:
Lapset kertovat ja toimivat (LKT) -verkosto: www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat

TelLis: http://blogs.helsinki.fi/kasvatuspsykologia/tutkimushankkeet/lapset-kertovat-hyvinvoinnistaan-kuka-kuuntelee-tellis/

Kansainvälisen kerronnan ja sadutuksen päivän aaton aattona pohdittiin
lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tuloksia ja näkökulmia:

Lapsinäkökulmainen tutkimus – metodologiaa, menetelmiä ja tutkimuseettisiä tarkastelukulmia

Lapset toimivat osin eri tavoin kuin aikuiset ja tämä tuo haasteen myös heihin liittyvään tutkimukseen. Toisaalta alaikäisillä on tietoa ja näkökulmia, joita aikuisilla ei ole. Millaista tietoa he tuottavat ja mitä merkittävää tietoa saadaan lapsilta? Tarkastelin sitä, mitä on monitieteinen lapsinäkökulmainen tutkimus (mm. narratiivisuus, sadutusmenetelmä) ja miten se sijoittuu kasvatuksen, lapsitutkimuksen, lapsuudentutkimuksen kentälle.

      Liisa Karlsson, professori Itä-Suomen yliopisto, Suomen Akatemian "Lapset kertovat hyvinvoinnistaan – kuka kuuntelee? Lasten äänet kuuluville!" –tutkimushankkeen johtaja,
liisa.karlsson (at) uef.fi

 
Lapset kamppailemassa oikeuksistaan – Homekoululakko lasten näkökulmasta ”Lapset toteuttavat aktiivista kansalaisuutta leikin kautta”
Koulujen sisäilmaongelmiin kantaa ottavat koululakot ovat lisääntyneet viime vuosina. Esityksessäni tarkastelin eräässä koululakossa mukana olleiden lasten näkökulmia ja osallistumiskokemuksia. Alustavien tulosten mukaan lapset eivät juuri kuvaa lakkoon osallistumista kansalaistoimijan näkökulmasta vaan pikemminkin totutuista sosiaalisista asemista käsin (esim. hyvä oppilas, totteleva lapsi). Kuitenkin, kertoessaan leikeistään ja muusta vertaistoiminnasta he hyödyntävät ympärillään käytävää keskustelua omiintarkoituksiinsa. Leikki ja muu tutkiva toiminta voidaan tulkita lasten "aktiiviseksi kansalaisuudeksi".
     Tuure Tammi, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto, Opettajankoulutuslaitos,
tuure.tammi (at) helsinki.fi                                

Ajan kanssa koululuokassa: aikanäkökulmia lasten etnografisissa kertomuksissa
Tutkin väitöstutkimuksessani lasten näkökulmaa kouluun. Kysyn, mitä koululuokassa tapahtuu lasten kertomana. Tutkimuksen osana kehitän avointa lapsinäkökulmaista lähestymistapaa ”Lapset etnografeina”, jossa lasten tehtävänä on kirjoittaa vapaasti havaintojaan, ajatuksiaan ja tarinoitaan. Esitykseni käsittelin aikaa, joka säätelee monin tavoin koulun toimintaa ja kietoutuu lasten arkipäivään ja heidän ”faktuaalisiin” ja ”fiktiivisiin” kertomuksiinsa.
     Riikka Hohti, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto, Opettajankoulutuslaitos,
riikka.hohti  (at) helsinki.fi

Mitä sadutus on? Suomalainen, EU:ssakin palkittu, sadutusmenetelmä esiteltiin pähkinäkuoressa ja toteutettiin koko auditoriosadutusta koko seminaariväen voimin.
     Liisa Karlsson, professori Itä-Suomen yliopisto, TelLis-hanke

”Hän itkee missä koti on” – Turvapaikanhakijalasten saduissa ilmenevä hyvinvointi
Kerroin tutkimuksesta, jossa olen ollut mukana analysoimassa  turvapaikanhakijalasten sadutusmenetelmällä kertomia tarinoita. Tarkastelen esityksessäni satuja UNICEF:n hyvinvointimallin (2007) ja Eric Allardtin (1976) having, loving, being -jaottelun valossa. Lapset puhuivat kertomuksissaan paljon hyvinvointia horjuttavista asioista. Turvattomuus, perhesuhteissa ilmenevät ongelmat ja väkivallan olemassaolo ovat aiheita, joista moni heistä halusi kertoa muille ihmisille.
     Minna Lähteenmäki, FT, tutkija, Helsingin yliopisto, Opettajankoulutuslaitos,
minna.lahteenmaki (at) helsinki.fi                  
                            

Vammaisten lasten toiveita aikuisille: Nähkää meidät, älkää pelkkää vammaa

Ammattihenkilöiden asenteilla on suuri vaikutus siihen, saavatko vammaiset lapset vaikuttaa oman elämänsä asioihin. Kerroin kirjallisuuskatsauksesta, jonka alkuperäistutkimuksissa tietoa oli kerätty ensisijaisesti vammaisilta lapsilta ja nuorilta itseltään. Lasten näkökulmasta oleellisia ovat aikuisten asenteet erilaisuutta, lapsen yksilöllisyyttä ja vahvuuksia sekä ympäristön vaikutusta kohtaan.

      Johanna Olli, TtM, tohtoriopiskelija, Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos, jmolli (at) utu.fi

 
Omien työtapojen kehittäminen ja tutkiminen on mahdollista lapsia kuuntelemalla

Alle kouluikäisen lasten keksiessä musiikillisia tarinoita syntyi idea työtapaan, jonka avulla voi ilmaista itseään, oppia tai vaikka työstää omia kokemuksia, tunteita ja ajatuksia siedettävään muotoon. Tämä työtapa, Tarinasäveltäminen, soveltuu erityisesti lapsille, mutta myös vaikka perheille tai ikäihmisille yksityisen ja yhteisen merkitysmaailman ymmärtämiseen ja jakamiseen. Kerroin, miten avasin menetelmän mekanismia väitöstutkimuksessa yhdessä 14-vuotiaan nuoren kanssa.
     Hanna Hakomäki, FT, musiikkiterapeutti, psykoterapeutti, työnohjaaja,
hanna.hakomaki (at) musiikkiterapia.net

TelLis- hanke: "Lapset kertovat hyvinvoinnistaan – kuka kuuntelee? Lasten äänet kuuluville!"

LKT-kehittämis- ja tutkimusverkosto: ”Lapset kertovat ja toimivat”

Lisätietoa:
Lapset kertovat ja toimivat (LKT) -verkosto: www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat

TelLis: http://blogs.helsinki.fi/kasvatuspsykologia/tutkimushankkeet/lapset-kertovat-hyvinvoinnistaan-kuka-kuuntelee-tellis/

Mikä tieteessä ja tieteellisessä tutkimuksessa kiinnostaa lukiolaisia?

Etelä-Savon tiedeseura tiedusteli maaliskuussa 2014 asiaa Savonlinnan taidelukion 1. luokan opiskelijoilta. Näin opiskelijat vastasivat:

Mikä tieteessä kiinnostaa? Mistä olisi hyvä saada tietoa?

Kiinnostavia asioita ovat esim. uudet tutkimustulokset, tekniikan kehitys sekä halu löytää uutta tieto. Ensinnäkin tietoa voisi antaa siitä, että mitä kaikkea tiede on ja mitä eri asioita siihen liittyy. Minkä takia jotain tapahtuu, mitä tapahtumisessa tapahtuu  Lääketiede, tieteen uudet saavutukset ja alan kehitys. Tieteessä kiinnostaa kaikki pienet yksityiskohdat ja se että maailmasta aina löytyy uutta ja ihmeellistä tutkittavaa. Uusien asioiden oivaltaminen Tähtitiede ja ihmisen psyykkinen ja fyysinen toiminta. Olisi hyvä saada tietoa mihin kouluaineisiin kannattaisi panostaa näihin tiedealoihin pyrkiessä. Tiede-lehti on kiva. Tieteessä kiinnostaa lääketiede ja tulevaisuuden keksinnöt. Lääketiede, koska se koskettaa jokaisen elämää. Tiede kiinnostaa yleisesti.

Jos lukiolaiset saisivat opiskella yliopiston kursseja jo lukioaikana, mitä olisivat ne opinnot, jotka teitä kiinnostaisi?

Lääketiede. Lakijutut, Astronomia ja avaruus, historia (ei sodista, vaan muinaishistoria ja pienet yksityiskohdat). Musiikki, kemia, kasvatustieteet, matematiikka. Tiedot tarjonnasta ovat hieman vajavaiset. Kiinnostaa mm. tekstiiliteollisen kurssit, kotitalouden kurssit ja erilaiset matemaattis-luonnontieteelliset kurssit. Anatomiakurssi. Eri kielien opinnot, lääkärin opinnot. Kielitieteiden opinnot, lääketieteen opinnot.

Mitä tieteestä ja tieteellisestä tutkimuksesta tulisi kertoa lukio-opintojen yhteydessä? Miten se voisi tapahtua?

Joku tulee esittelemään kursseja ja opintoja yms. Mitä mihinkin tieteenalaan sisältyy. Asiat selitettäisiin yksityiskohtaisesti ja käytäisiin läpi hyvin. Joku proffa tulee kertomaan jotain hassua. Kuinka pitkään/paljon ja mitä aineita täytyisi opiskella tiettyihin tieteen aloihin valmistuakseen. Myös kertoa vaikeustasosta ja mihin kaikkiin eri ammatteihin voisi erikoistua opinnoissa. Näitä asioita voisi kertoa vaikka opon tunneilla tai sitten jos itse kyseisen alan opiskelijoita pääsisi kertomaan omakohtaisista kokemuksistaan. Yleissivistystä näistä asioista. Mitä se pitää sisällään, Eri tieteenaloista, Koulutuksesta eri aloille. Asiasta voisi yleensäkin kertoa. :D Opetuksen yhteydessä voisi käsitellä aiheeseen kuuluvia uusia tutkimustuloksia.

Miten nuoret voitaisiin saada kiinnostumaan tieteestä ja tieteellisestä tutkimuksesta?

Kertomalla, pitämällä popup-tilaisuuksia. Informoida ihmisiä paremmin mm. sosiaalisessa mediassa tieteen uusimmista keksinnöistä ja löydöistä. Kertoa mahdollisuuksista, tulla kouluille kertomaan yliopistoista ja niitten toiminnasta. Tutustumispäivät, kiristys & lahjonta. Kannustettaisiin ja puhuttaisiin aiheesta enemmän perehdyttäen opiskelijoita asian pariin. Asioita voisi käsitellä enemmän. Voisi olla tarjolla kursseja, joissa tehdään pienimuotoisia tutkielmia itse. Pakkosyöttöä kuitenkin pitää välttää, mutta mielestämme nyt asiasta on annettu liian vähän informaatiota. Monilla nuorilla on tieteeseen liittyvistä asioista sellainen käsitys että se on todella vaikeaa, monimutkaista kaavailua. Heitä pitäisi kannustaa kokeilemaan ja uskomaan itseensä jos he ovat edes hieman kiinnostuneita.

Etelä-Savon vuoden 2013 varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kehittäjä on KM Mari Muinonen

Etelä-Savon tiedeseura ry  on vuosikokouksessaan 6.3.2014 valinnut Etelä-Savon vuoden 2013 varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kehittäjäksi KM Mari Muinosen, Rantakylän yhtenäiskoulusta, Mikkelistä.

Palkittavassa kehittämistyössä on yhdessä kotien, oppilaiden ja opettajien kanssa kehitetty projektiperustaista, ilmiöihin ja laajoihin kokonaisuuksiin tukeutuvaa oppiaineiden rajoja ylittävää pedagogista toimintamallia. Mobiililaitteet ja sosiaalinen median palvelut muodostavat  sen keskeisen  toimintaympäristön ja oppimisen välineistön. Kehittämishanke liittyy luontevasti meneillään olevaan valtakunnalliseen opetussuunnitelmien uudistusprosessiin.  Hakija on myös systemaattisesti koonnut kehittämistyöstä tutkimusaineistoa osana väitöskirjatyötään.

Kehittämishanke on uusi ja omaperäinen ja sen tavoitteet ovat erittäin ajankohtaiset. Sille löytyy vahvoja perusteita viimeaikaisesta oppimistutkimuksesta sekä meneillään olevasta opetussuunnitelmien uudistamistyöstä. Kehitystyön tuloksena oleva toimintamalli  tulee olemaan laajasti sovellettavissa myös perusasteen ulkopuolella.

Mari Muinosen blogin löydät täältä.

Filosofian tohtori, dosentti Jouko Meriläinen sekä kouluneuvos Maunu Paajanen Etelä-Savon tiedeseura ry:n kunniajäseniksi

Etelä-Savon tiedeseura ry on vuosikokouksessaan 6.3.2014  valinnut kunniajäsenikseen filosofian tohtori Jouko Meriläisen ja kouluneuvos, FM Maunu Paajasen Savonlinnasta.

Filosofian tohtori, dosentti Jouko Meriläinen on toiminut elämänsä aikana monenlaisissa hallinto- ja tutkimustehtävissä.  1970-luvulla hän oli Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen johtajana. Hän siirtyi  1980-luvulla Savonlinnaan  Joensuun yliopiston kehitysjohtajaksi, josta jäi myös eläkkeelle. Hän oli perustamassa Savonlinnaan ajoituslaboratoriota ja toimi sitä hyödyntävän puun ajantieto-tutkimushankkeen (Suomen akatemian rahoittama) johtajana. Jouko Meriläinen oli myös organisoimassa alan konferenssia Savonlinnassa vuonna 1997.

Tohtori Jouko Meriläisen tutkimustoiminta on ollut rajoja ylittävää ja monitieteistä. Hänellä on nimissään lukuisia kansainvälisissä tiedelehdissä julkaistuja tutkimuksia.  Hän on ollut aktiivinen tutkija vielä eläkkeellä olleessaankin. Pitkälti juuri tutkimusansoistaan hänet nimitettiin 1980-luvun lopussa Pietarin yliopiston akateemikoksi. Tohtori Jouko Meriläisellä on ollut Savonlinnassa myös oma tutkimusryhmänsä (eräänlainen jatko-opiskelun hautomo).  Meriläinen on myös toiminut usean vuoden ajan konsulttina ja tarjonnut ajoitukseen liittyviä palveluja niin yksityishenkilöille kuin organisaatioille.

Hallinto- ja johtotehtäviä tohtori Meriläisellä on ollut elämänsä aikana useita. Hän on toiminut Itä-Savon yliopistosäätiössä, ollut perustamassa Itä-Savon yliopistoyhdistystä ja toiminut sen pitkäaikaisena puheenjohtajana. Hän on vaikuttanut monen tutkijan elämään osallistumalla tutkimusapurahojen saajien valintaan Jumppasen säätiössä. Hän on ollut  vuosien ajan Savonlinnan kesäyliopiston ja Savonlinnan opiskelija-asunnot oy:n hallituksen jäsen sekä  ollut mukana Rantasalmen ympäristökasvatusinstituutin toiminnassa. 

Tohtori Jouko Meriläisen on ollut aktiivinen kirjoittaja paikallisissa sanomalehdissä.

Kouluneuvos, FM Maunu Paajanen omaa pitkän työuran sekä opettajana että rehtorina.  Opintojen jälkeen opetustyö alkoi Pohjanmaalla ja jatkui sittemmin Savonlinnan Taidelukiolla, alkuun tuntiopettajana ja myöhemmin pitkäaikaisena rehtorina, mistä työstä hän jäi eläkkeelle vuonna 1999. Työnsä ohella hän on vaikuttanut merkittävällä tavalla Linnalan Setlementin toimintaan, sen hallituksen puheenjohtajana noin 40 vuoden ajan.  Samaan aikaan hänellä on ollut myös luottamustehtäviä Savonlinnan seurakunnassa.

Savonlinnan kulttuurielämään Maunu Paajanen on jättänyt lähtemättömän jäljen. Hänen allekirjoituksensa löytyy lähes kaikista Savonlinnan kaupungille esitetyistä kulttuurihankehakemuksista.  Hän on toiminut ainakin Savonlinnan Musiikkiopiston Kannatusyhdistys ry:ssä, Savonlinnan Orkesteriyhdistys ry:ssä, Savonlinnan Musiikkipäivillä, Taidemuseoyhdistys Olavi ry:ssä sekä Savonlinnan Balettijuhlat ry:ssä.

Maunu Paajasen on aina ollut kiinnostunut paikallishistoriasta. Hän on laatinut useita historiikkejä Savonlinnan historiaan liittyvistä kohteista, oppilaitoksista sekä yhteistyössä muiden kanssa julkaissut tutkielmia mm. Richard Wagnerista.  Yhdessä vaimonsa Oilin kanssa Maunu Paajanen on tehnyt myös merkittävää tutkimus- ja kehittämistyötä perehtymällä kasvivärjäyksen salaisuuksiin.  Sittemmin Maunun ja Oilin kouluttamista ”kasvivärjäreistä” on Savonlinnan  seudulle muodostunut aktiivinen yhteisö, joka jakaa jatkuvasti osaamistaan kursseilla ja erilaisissa tapahtumissa. Kasvivärjäyksen kokeiluista ja tutkimuksista Maunu ja Oili Paajanen ovat myös julkaisseet kirjan.

Maunu Paajasen vaikutus Savonlinnan yliopisto - ja korkeakoulutoimintojen kehittämistyöhön on myös ollut merkittävää. Hän  on ollut vuosien ajan Itä-Savon yliopistoyhdistys ry:n (nyk. Etelä-Savon tiedeseura ry) hallituksen jäsen sekä sen rahastonhoitaja.