Savonlinnassa on sen historian aikana vaikuttanut monta ansioitunutta tutkijaa ja tiedemiestä. Joidenkin heistä tekemä tutkimustyö oli aikanaan jopa uraa uurtavaa. Savonlinnalaisten identiteetin näkökulmasta on tärkeää, että tämä kaupungin historiassa tehty tutkimus sekä tieteellinen toiminta ansaitsevat tulla näkyville ja seudun asukkaiden tietoon. Tämän vuoksi Etelä-Savon tiedeseura ry:n järjesti 26.-27.8 2015 kaksipäiväisen tapahtuman, jonka yhteydessä oli mahdollisuus tutustua Savonlinnan seudulla tehtyyn tutkimustoimintaan.
Keskiviikkona 26.8. kirjaston aukiolon ajan oli nähtävillä Savonlinnan seudulla eläneiden ja työskennelleiden tutkijoiden tutkimuksia sekä tieteellisiä esityksiä. Tutkimuksia oli näytteillä 1700-luvulta aina 1970-luvun loppuun. Mukana oli esimerkiksi Pietari Hannikaisen tuotoksia 1800-luvulta. Näyttelyn vieraskirjaan kirjoitti kaikkiaan 28 henkilöä nimensä.
Tapahtuman toisena päivänä klo 16.30 alkaen pidettiin Joelin Miitti-salissa Tieteen Happy hour-tilaisuus. Siinä psykologian lisensiaatti Juhani Heiska esitteli kaikki tähän mennessä löydetyt Erik Laxmannin tieteelliset työt. Sen lisäksi Vuokko Vienola haastatteli kahta 1950-1960-luvulla pro gradunsa tehnyttä savonlinnalaista Asko Ruuskasta sekä Marjaliisa Pankakaria.
Miitti-sali oli täynnä aiheesta kiinnostuneita kuulijoita.
Miitti-sali oli täynnä aiheesta kiinnostuneita kuulijoita.
------------------------------------------------
Tieteen Happy Hour – työpaja
Ikäihmisten asumisen ja palvelurakenteen suunnittelu
Paikka: Savonlinnan taidelukio
Ajankohta: 16.7.2015 klo 11.30-17.00
Järjestäjä: Etelä-Savon tiedeseura ry
Työpajassa etsittiin alustusten pohjalta vastauksia mm. kysymyksiin, miten sosiaali- ja terveystoimen rakenteita tulisi kehittää, mihin ikäihmisten käyttöön tarkoitettujen teknologioiden suunnittelun tulisi perustua sekä miten itse toimintaa tulisi organisoida.
Työpaja oli tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ikäihmisten asumisen sekä nykyisen palvelujärjestelmän kehittämisestä kustannustehokkaasti sekä käyttäjälähtöisesti vastaamaan ikäihmisten ja yhteiskunnan todellisia tarpeita. Erityisesti tilaisuuteen kutsuttiin osallistumaan tutkijoita, alan toimijoita, järjestöjen edustajia, poliittisia päättäjiä, viranomaisia, omaisia sekä työntekijöitä (lääkärit, sosiaalitoimen henkilöstö, hoitohenkilökuntaan kuuluvat, ikäihmisten hoivasta vastaavat, alan yrittäjät mm.).
Tilaisuuteen osallistui kaikkiaan noin 70 asiasta kiinnostunutta henkilöä. Useimmat osallistujista olivat Itä-Savon alueelta.
Profesori Erkki Vauramo, Aalto yliopisto
Miten rakenteita pitää muuttaa, jotta Suomi selviäisi ikääntymisestä?
Alustuksen kalvot.
Professori Pertti Saariluoma, Jyväskylän yliopisto
Moderni ikäteknologian suunnittelu
Dosentti, FT Jaana Leikas, Teknologian tutkimuskeskus, VTT
Miten rakenteita pitää muuttaa, jotta Suomi selviäisi ikääntymisestä?
Alustuksen kalvot.
Professori Pertti Saariluoma, Jyväskylän yliopisto
Moderni ikäteknologian suunnittelu
Dosentti, FT Jaana Leikas, Teknologian tutkimuskeskus, VTT
Eeettinen ja vastuullinen suunnittelu
Kehitysjohtaja TtT MerjaTepponen, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri
Integroidun palveluketjun monet mahdollisuudet iäkkään väestön tukena, case Eksote
Alustuksen kalvot.
Kehitysjohtaja TtT MerjaTepponen, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri
Integroidun palveluketjun monet mahdollisuudet iäkkään väestön tukena, case Eksote
Alustuksen kalvot.
Työpajoihin johdattelu
Työpajatyöskentelyn tuloksia
Pienryhmien valitsemat kysymykset vastauksineen
(Huom! Kireän aikataulun vuoksi vastaukset jäivät valitettavasti monin paikoin puolitiehen. Keskustelu teemasta ja kysymyksistä oli innostunutta.)
Pienryhmien valitsemat kysymykset vastauksineen
(Huom! Kireän aikataulun vuoksi vastaukset jäivät valitettavasti monin paikoin puolitiehen. Keskustelu teemasta ja kysymyksistä oli innostunutta.)
Tietoa alustajista
FT, dosentti Jaana Leikas toimii johtavana tutkijana VTT:llä, erityisalanaan geronteknologia, teknologian etiikka ja ikäihmisten palvelujen ihmislähtöinen suunnittelu. Hän on kansainvälisen geronteknologiajärjestön ja Suomen Senioriliikkeen hallituksen jäsen.
Professori Pertti Saariluoma toimii kognitiotieteen professorina Jyväskylän yliopistossa. Hän on työskennellyt mm. Oxfordin sekä Carnegic-Mellonin yliopistoissa. Hänen tutkimuksellisia mielenkiinnon kohteitaan ovat mm. asiantuntijuus, mikroinnovaatiot, käyttäjäpsykologia sekä elämänlähtöinen suunnittelu.
TtT Merja Tepponen toimii kehitysjohtajana Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä. Hän on väitellyt tohtoriksi terveystieteissä Itä-Suomen yliopistosta. Hänen asiantuntemuksensa sekä tutkimukselliset mielenkiinnon kohteensa liittyvät erityisesti terveydenhuollon johtamiseen ja järjestelmiin, terveyden johtamiseen sekä vanhustyöhön.
Professori, dosentti Erkki Vauramo on toiminut Teknillisen korkeakoulun dosenttina vuodesta 1981 ja senioritutkijana vuodesta 1997 alkaen. Hän on mm. tutkinut ja kehittänyt terveydenhuollon palveluverkostoa alueellisesta näkökulmasta sekä tehnyt ja koordinoinut sairaalakohtaisia kehityssuunnitelmia Tampereen keskussairaalaan sekä Kiinaan ja Latviaan.
..........................................................................................................................................................
Globaali kilpailu suosii keskittämistä tukevia ratkaisuja, mutta suomalaisen yhteiskunnan koulutusjärjestelmän menestys on rakennettu juuri päinvastaisella hajautetulla rakenteella, jolla on saatu kattavasti käyttöön maan eri osien lahjakkuusreservit. Entä tulevaisuudessa? Haastaako globalisaatioon liittyvä keskittämisen vetovoima ja siitä ajateltu hyöty myös suomalaisen koulutuspolitiikan ja sivistysajatuksen?
Tärkeään aiheeseen on vastikään tarttunut suomalaisen uuden dokumenttielokuvan kuumaksi nimeksi noussut ohjaaja Markku Heikkinen ja ottanut käsittelyynsä suomalaisen koulutus- ja sivistyspolitiikan kannalta keskeisen aiheen uudella dokumenttielokuvallaan “Olipa kerran seminaari”. Elokuva on aiheuttanut paljon keskustelua kuten ohjaajan aiempi dokumenttikin Talvivaaran miehet, joka sekin sai erinomaisin arvosteluin ensi-iltansa kuluneena keväänä. Elokuva “Olipa kerran seminaari” kertoo Kajaanin opettajankoulutuksen 113-vuotisesta historiasta ja tällä vuosikymmenellä tapahtuneesta alasajosta laajentuen yleisemmälle tasolle merkittäväksi kannanotoksi tämän hetken suomalaiseen sivistysajatteluun.
Ohjaaja Markku Heikkinen alusti aiheesta ti 19.5.2015 klo 17.00 pääkirjasto Joelin Miitti-salissa. Paikalla oli npoin 30 henkeä.
Aiheeseen liittyvä dokumenttielokuva “Olipa kerran seminaari” esitettiin elokuvateatteri Olavissa samana iltana klo 19.00. Elokuvan jälkeen oli tilaisuus keskustella siitä ohjaajan kanssa. Elokuva kiinnosti noin 50 henkeä.
----------------------------------------------------
Joulukuun 2014 Tieteen Happy Hour-tilaisuus: Savonlinnan Kuitulaboratorion tutkimus metsäteollisuuden murroksessa
.jpg)
Tutkimustyöt tehdään erikseen suunnitellun koehallin laitteistolla ja analyysilaboratorionlaitteistolla. Kuitulaboratoriossa työskentelee MAMK:in tutkimusryhmän ohella Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkimusyksikkö. Viime päivinä maanlaajuista julkisuutta Kuitulaboratorion toiminta on saanut erityisesti hiilidioksidin talteenottoon liittyvästä keksinnöstään.
Etelä-Savon tiedeseuran Tieteen Happy Hour - tilaisuudessa 11.12.2014 Savonlinnan kirjaston Miitti-salissa johtaja Tapio Tirri alusti Kuitulaboratoriossa meneillään olevasta tutkimuksesta, rahoittajille toimitetuista tutkimushankehakemuksista, laboratorion tulevaisuuden visiosta sekä siitä, miten ne suhtautuvat meneillään olevaan muutokseen metsäteollisuudessa.
Lisätietoa kuitulaboratoriosta (täältä).
Lokakuun 2014 Tieteen Happy Hour-tilaisuus pidettiin 14.10.2014 klo 16.00 Kirjasto Joelissa. Paikalla oli noin 80 aktiivista kuulijaa ja keskustelijaa. Tuomo Vekkeli alusti aiheesta Psykiatria tieteenä. Kysymyksiä, joihin hän esti vastauksia olivat mm. Missä on masennus asustelee? Aivoissa, mielessä vai yhteisössä? Onko psykiatria pohjimmiltaan biologista luonnontiedettä vai onko oikea tarkastelukulma humanistinen?
Tiuomo Vekkelin taustaa: Psykiatri 1993 -, Nuorisopsykiatri 1995 -, Nuorisopsykiatrian ylilääkäri KSK 2000-
Tilaisuudessa Timo Liukkonen jatkoi alustuksella Masennus –kaiken takana tulehdus? Voivatkobiologiset mekanismit selittää depressiota vai aiheuttavatko psyykkiset kokemukset biologisten mekanismien muutoksia?
T
imo Liukkosen taustaa: Psykiatrian erikoislääkäri, Oulun yliopisto 2001; Lääketieteen tohtori Oulun yliopisto 2011; Ylilääkäri Savonlinnan Keskussairaala 2002-; Kliininen opettaja, Oulun yliopisto, Terveystieteiden laitos 2012-
---------------------------------
Pääalustajana oli Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas. Kommenttipuheenvuoron käyttivät emeritusprofessori Paavo Pelkonen Itä-Suomen yliopistosta, myyntijohtaja Mikko Lonka Aquaflow Oy:stä sekä tutkija Aleksi Neuvonen Demos Helsingistä.
Ohessa tilaisuuden materiaalia.
Petteri Taalas, pääjohtaja, ilmatieteen laitos: Ilmastonmuutos (kalvot)
Paavo Pelkonen, emeritusprofessori, Itä-Suomen yliopisto: Metsät ja ilmastonmuutos(kalvot)
Mikko Lonka, myyntijohtaja, Aquaflow: Vedet ja ilmastomuutos(kalvot)
Aleksi Neuvonen, tutkija, Demos Helsinki: Elämäntapaamme ja ilmastonmuutos
Etelä-Savon tiedeseura järjesti Savonlinnan kirjastossa 13.2.2014 Tieteen Happy Hour –tilaisuuden, jossa keskusteltiin matkailuelinkeinon tulevaisuudennäkymistä Savonlinnan seudulla.
Alustaja professori Antti Honkanen
Kommenttipuheenvuoro toimitusjohtaja Christine Lund
Aiheesta alusti Itä-Suomen yliopiston matkailualan opetus- ja tutkimuslaitoksen professori Antti Honkanen otsikolla Matkailustako kasvua? Savonlinnan alueen mahdollisuudet ja uhat matkailukohteena
Honkanen korosti esityksensä aluksi, että matkailu on Suomessa kasvava elinkeinoala ja liiketoiminta-alana suurempi kuin esimerkiksi elintarviketeollisuus. Matkailu on myös hyvin työvoimaintensiivinen ala, joka työllistää paikallisia asukkaita ja kausiluonteisuutensa vuoksi myös muualta tulevia sesonkien huippuaikoina. Kotimaan matkailuun lukeutuu myös mökkeily, joka ei osoita hiipumisen merkkejä, vaan päinvastoin on ympärivuotisuuden myötä muuttumassa entistä suositummaksi vapaa-ajan viettotavaksi. Kesämökkien määrä on kasvanut Savonlinnan seudulla tasaisesti ja mökkeily on alueellisesti merkittävä kotimaan matkailun muoto myös tulevaisuudessa.
Matkailun tilastolliset tunnusluvut kertovat, että Etelä-Savoon suuntautuvan matkailun kasvu ulkomailta perustuu venäläisten matkailijoiden yöpymisiin. Venäläisten kylpylä- ja ostosmatkat suuntautuvat etenkin Etelä-Karjalaan, mutta matkailijoita riittää enenevässä määrin myös muualle Järvi-Suomeen ja Savonlinnan seudulle. Ostos- ja kylpylämatkailussa olisi seudulla huomattava kasvupotentiaali, mutta Savonlinnasta puuttuvat vetovoimaiset kauppakeskukset ja kylpyläinvestoinnit. Keskeinen edellytys matkailuelinkeinon kasvulle on Savonlinnan saavutettavuus ja hyvät liikenneyhteydet paikkakunnalle. Kansainvälisillä matkailumarkkinoilla koko Suomi on matkakohteena kuitenkin syrjäinen, minkä vuoksi markkinointia ja palveluja kannattaa suunnata lähialueille, Pietarin ja myös Moskovan seudulta tuleville matkailijoille. Toisaalta on pidettävä huoli siitä, että matkailun kehittämisessä ei liikaa keskitytä pelkästään yhden matkailuryhmän tarpeisiin. Kaiken kaikkiaan mökkeilijöiden ja venäläisten matkailijoiden kasvavat määrät osoittavat, että Savonlinnan seudulla on runsaasti matkailullista vetovoimaa.
Savonlinnan seudun vetovoima perustuu järviluontoon ja luontomatkailun ympärille kehitettyihin matkailutuotteisiin ja aktiviteetteihin. Kesäinen luonto ja järvet tarjoavat mahdollisuuden risteilyyn, veneilyyn, kalastukseen, melontaan, uintiin ja retkeilyyn. Talvella luminen luonto houkuttelee hiihtämään, retkiluistelemaan, talvikalastamaan ja pienimuotoiseen lasketteluunkin on mahdollisuus. Talvisten aktiviteettien uhkana ovat ilmastonmuutos ja epävakaat sääolot. Loskaisessa talvisäässä ei potkukelkkailu onnistu ja hyvätkin matkailutuotteet voivat epäonnistua kehnojen säiden vuoksi. Luonto ei yksin riitä houkuttelemaan matkailijoita, vaan kaiken perusta on hyvä palvelu ja viimeistellyt matkailutuotteet, joiden markkinointi, esittely ja varausjärjestelmät on löydyttävä sähköisenä verkosta ja mieluiten kohderyhmän omalla äidinkielellä. Etenkin venäläiset matkailijat ovat kiinnostuneita tulemaan myös talvella Savonlinnan seudulle, mikä on loiventanut matkailun kausiluonteisuutta ja tarjoaa potentiaalia esimerkiksi kalastusmatkailun kehittämiseen.
Savonlinnan seudun selkeä vahvuus on myös kulttuuritarjonta, jonka huipputuote, Savonlinnan oopperajuhlat on vakiinnuttanut asemansa kotimaisena ja kansainvälisenä kulttuurimatkailukohteena. Kesän matkailusesonkia on pyritty pidentämään ja luomaan uusia vetovoimaisia kulttuuritapahtumia, mutta tässä suhteessa haastetta edelleen riittää. Suurten matkailuinvestointien puute on merkittävä este matkailijamäärien kasvattamiselle. Retretin toiminnan hiipuminen osoittaa, että rahoituksen merkitys on suuri, ja jatkuvasti on pystyttävä onnistumaan ja uusiutumaan myös kulttuurimatkailun saralla.
Matkailun kasvaessa korostuvat myös kaupungin tarjoamien palvelujen ja elämysten merkitys. Savonlinnan kesäinen tori on kuuluisa ja vilkas kohtauspaikka, mutta talvinen tori on vaatimaton ja hiljainen. Kaikkina vuodenaikoina matkailijat haluavat ”löytää kaupungin” myös kävellen. Tässä suhteessa Savonlinnan kaupunkimiljöön laadussa ja viihtyisyydessä on huomattavasti parantamisen varaa. Järviluonto on Savonlinnan vahvuus, mutta sen pitäisi avautua matkailijalle nykyistä paremmin kauniina maisemina ja kävelyreitteinä. Kävelykatua tai sisätiloiltaan viihtyisää kauppakeskusta ei Savonlinnassa ole, minkä vuoksi ostosmatkailun rahavirrat suuntautuvat muihin Järvi-Suomen kaupunkeihin. Kaupungin ravintola- ja kauppapalvelut ovat lyhyen huippusesongin ulkopuolella huonosti auki etenkin iltaisin, jolloin turisteilla olisi hyvin aikaa tehdä ostoksia ja käyttää ravintolapalveluja. Kyse on yrittäjän ja asiakkaan näkökulmista myynnin ja kaupankäynnin oravanpyörästä, jonka suunta olisi saatava kääntymään: jos palvelua ei ole saatavilla, ei ole asiakkaita eikä myyntituloja – avoinna olevat palvelut puolestaan tuovat lisää asiakkaita, myyntiä ja kannattavuutta liiketoimintaan.
Yhteenvetona professori Honkanen totesi, että matkailu on Savonlinnan seudulle erittäin tärkeä elinkeino, jonka työllistävät ja taloudelliset vaikutukset ovat suuret. Kasvua alalla on ollut myös viime vuosina kansantalouden taantumasta huolimatta. Venäläisten kasvava matkailu osoittaa, että Savonlinnan seudulla on paljon vetovoimaa. Uhkana nykyisessä kehityksessä on, että matkailualalla tullaan liian riippuvaisiksi venäläisten matkailusta ja matkailijoiden asiakaskunta yksipuolistuu. Kansainvälisyys on matkailukaupungin valtti, se lisää houkuttelevuutta ja viihtymistä kaupungissa myös matkailijan näkökulmasta. Esimerkiksi venäläiselle matkailijalle on tärkeää, että ympärillä ei ole liikaa muita venäläisiä. Yhtenä keskeisenä heikkoutena on Savonlinnan huono saavutettavuus ja syrjäinen sijainti suhteessa valtateihin ja halpalentoreitteihin. Myös pienuus on heikkous, tosin se voi olla myös vahvuus. Luonto, järvikaupunki ja kulttuuritarjonta ovat Savonlinnan vahvuuksia, samoin sijainti lähellä Venäjää. Entä mitä tarvitaan matkailualan työllistävän vaikutuksen kasvattamiseksi? Tarvitaan innostuneita ja kyvykkäitä yrittäjiä matkailun, majoituksen, kaupan ja ravintolapalvelujen aloille. Tarvitaan myös yrittäjäystävällinen ja investoinneille myötämielinen ilmapiiri ja ennen kaikkea tarvitaan uskoa omiin vahvuuksiin.
Matkailuyrittäjän kommenttipuheenvuoro
Majoituspalveluja tarjoavan Lossiranta Lodgen omistaja Christine Lund toi omassa puheenvuorossaan esiin matkailuyrittäjän arkea ja ajatuksia Savonlinnan kehittämiseksi matkailukaupunkina: mistä saadaan leipää ja leivälle voita?
Taustaltaan Lund on tulkki ja kielenkääntäjä, joka on matkustellut paljon ja asunut pitkään ulkomailla. Oma matkailukokemus on auttanut ymmärtämään matkailijoiden tarpeita ja innostanut kehittämään ja tuottamaan laadukkaita palveluita matkailijoille. Lossiranta Lodge on pieni ja kansainvälinen boutique-hotelli ja design-hotelli, joka houkuttelee asiakkaita ympäri maailmaa. Lund näkee Savonlinnan pienuuden suurena vahvuutena; kaupunki on turvallinen, rauhallinen, puhdas, toimiva ja myös ihan tavallinen. Tavallisuuskin houkuttelee eri kulttuureista kiinnostunutta matkailijaa, jolle arkinen suomalaisuus ja tavalliset tekemiset voivat olla varsin mielenkiintoisia. Mielekästä tekemistä löytyy vaikkapa sauvakävelystä tai kierroksesta opastetuilla kävely- ja pyöräilyreiteillä. Savonlinna on kesäkaupunki, jolloin turistien lisäksi kaupungilla asioivat myös kesäsavolaiset ja mökkeilijät. Myös heidät tulisi huomioida entistä paremmin palvelutarjonnassa.
Taustaltaan Lund on tulkki ja kielenkääntäjä, joka on matkustellut paljon ja asunut pitkään ulkomailla. Oma matkailukokemus on auttanut ymmärtämään matkailijoiden tarpeita ja innostanut kehittämään ja tuottamaan laadukkaita palveluita matkailijoille. Lossiranta Lodge on pieni ja kansainvälinen boutique-hotelli ja design-hotelli, joka houkuttelee asiakkaita ympäri maailmaa. Lund näkee Savonlinnan pienuuden suurena vahvuutena; kaupunki on turvallinen, rauhallinen, puhdas, toimiva ja myös ihan tavallinen. Tavallisuuskin houkuttelee eri kulttuureista kiinnostunutta matkailijaa, jolle arkinen suomalaisuus ja tavalliset tekemiset voivat olla varsin mielenkiintoisia. Mielekästä tekemistä löytyy vaikkapa sauvakävelystä tai kierroksesta opastetuilla kävely- ja pyöräilyreiteillä. Savonlinna on kesäkaupunki, jolloin turistien lisäksi kaupungilla asioivat myös kesäsavolaiset ja mökkeilijät. Myös heidät tulisi huomioida entistä paremmin palvelutarjonnassa.
Verkostoitumisen merkitystä ei voi liikaa korostaa laadukkaiden matkailupalvelujen tuottamisessa. Pienten matkailuyrittäjien elinehto on hyvä verkostoituminen muiden pienten yrittäjien ja suurempienkin matkailukohteiden ja palveluntuottajien kanssa. Lundin oma pienyrittäjien verkosto on laaja ja verkostossa on tapana kehua toinen toistaan ja markkinoida omille asiakkaille muiden matkailuyrittäjien ja liikkeiden palveluja. Yhteistyö kantaa ja hyödyttää kaikkia. Pienuus on vahvuus mutta sen lisäksi on ajateltava suuresti. Myös isoja piirejä tarvitaan ja koko Itä-Suomi on matkailuyrittäjän toimintakenttää ja verkostoa. Savonlinnaan saapuvat matkailijat tekevät usein pitkiäkin päivämatkoja lähialueella ja ”saapuvat illaksi kotiin” majapaikkaansa. Hyvä palvelu ja vieraanvaraisuus ovat matkailuyrittämisen kulmakivi niin pienillä kuin suurillakin toimijoilla; kalakaupastakin pitää löytyä oopperajuhlien esite. Valmiiksi suunniteltuja matkareittejä kysytään ja hyviä opaskarttoja tarvitaan lisää, jotta matkailijoiden ja matkailuyrittäjien tiet kohtaisivat.
Matkailuyrittäjien itsensä on toimittava matkailualan vetureina yhdessä muiden alojen yrittäjien kanssa. Kaupungin ja kuntien rooli on toimia mahdollistajana, mutta matkailualan vetureina ne eivät voi toimia. Koulutuksella, tutkimuksella ja matkailun kehittäjäorganisaatioilla on myös tämä mahdollistajan rooli. Suurimpia uhkia alalla on yhteistyön puute ja se, että tehdään asioita niin kuin aina ennenkin, tutuissa ympyröissä. Uhkana on myös se, että toimintakulttuuri niin yrittäjien kuin kehittäjienkin keskuudessa on valikoivaa, poissulkevaa, liian pientä ja nurkkakuntaista. Meidän tulee uskaltaa vertailla itseämme meitä parempiin, rohkaisee Christine Lund. Kaikki potentiaali on olemassa, tarvitaan uskallusta, koulutusta, tutkimustietoa ja markkinahenkisyyttä. Savonlinnan vahvuuksia matkailukaupunkina ovat linna, luonto, oopperajuhlat ja muu kulttuuritarjonta, puhdas ruoka ja aitous.
Uusia ideoita matkailun kehittämiseen
Alustukset synnyttivät vilkkaan yleisökeskustelun matkailun kehittämisestä Savonlinnan seudulla.
Esille nousi kritiikki siitä, että Savonlinnan seudun matkailussa vallitsee pysähtyneisyyden tila. Kehittämishanketta kyllä tulee toisensa perään, mutta mitään muutoksia ei tunnu tapahtuvan tai pysyvää jälkeä syntyvän hankkeiden tuloksena. Kehittämisen kehittämisestä on tullut tärkeämpää kuin itse substanssin eli matkailun kehittämisestä. Matkailuelinkeinon tuoma elinvoima ja hyvinvointi alueelle ovat jääneet tavoitteissa toisarvoiseen asemaan.
Savonlinna on leimallisesti järvikaupunki ja risteilyt Saimaalla perinteinen mutta vanhentunut matkailutuote. Maailmalla joki- ja järviristeilyt ovat erittäin suosittuja ja Saimaallekin tarvittaisiin risteilymatkailuun uusia näkökulmia. Miten olisi syksyinen seikkailuristeily pimenevässä illassa tai pikkujouluristeily marraskuussa? Laivaristeily-yrittäjien pitäisi tehdä yhteistyötä toistensa ja muiden matkailuyrittäjien kanssa markkinoinnissa ja tuotekehittelyssä. Järvikaupunkiin liittyy myös suomalainen rantasauna, joka on eksoottinen elämys matkailijoille. Savonlinnan keskustan alueelta kuitenkin puuttuu julkinen, yrittäjävetoinen rantasauna avantoineen ja laitureineen.
Kaupungin keskustan kehittäminen on tärkeä ja kiireellinen projekti, joka junnaa paikallaan. Koko Savonlinnaa pitäisi kehittää matkailukohteena, ei pelkästään kaupungin keskustaa ja vanhoja vetonauloja. Tutustumisen arvoisia paikkoja löytyy muualtakin kuin keskustan alueelta. Matkailijat ovat valmiita liikkumaan ja vierailemaan kellotapulilla, hautausmaalla ja telakalla. Savonlinna pitäisi reitittää ja ”löytää”. Löytöretki verkossa olisi hyvä matkailutuote. Kaupunkituntemusta pitäisi edistää ja kotiseutuhistoriaan perehtyä jo alaluokilla kouluissa. Kotiseutukasvatuksen kautta avautuvat yhteydet myös muuhun maailmaan, onhan Savonlinnalla paikkakuntana huomattavan pitkät historialliset ja kansainväliset juuret, joita voisi hyödyntää enemmän myös matkailun tuotekehittämisessä.
Kansainvälisen ja sivistyneen kulttuurikaupungin tulee olla avoin myös maahanmuuttajille ja pakolaisille, jotka hekin omalta osaltaan levittävät sanaa vieraanvaraisesta Savonlinnasta ja tuovat mukanaan myös matkailijoita kaupunkiin.
Keskusteluissa nousi esiin ajatus Matkailun Design Messujen järjestämisestä Savonlinnassa, jonne myös kansainvälisiä matkanjärjestäjiä voisi kutsua tutustumaan alueen matkailutarjontaan. Matkailijoita tulisi houkutella myös Keski-Euroopasta, Kiinasta, Intiasta ja Arabimaista, unohtamatta myöskään muita Pohjoismaita. Messut auttaisivat matkailualan yrittäjiä verkostoitumaan, kehittämään matkailutarjontaa ja houkuttelemaan lisää asiakaskuntaa.
Yhteenvetona tilaisuudesta voi todeta, että matkailun kehittämisessä pallo on matkailuyrittäjillä. Yhteistyö on kehittämisessä tärkeintä, päättäjien rooli on toimia mahdollistajana ja seurata kokonaisuuden kehittymistä. Tutkijoiden rooli on tuottaa monipuolista faktatietoa tiedoksi alan toimijoille. Itä-Suomen yliopiston matkailualan opetus ja tutkimuslaitos ylläpitää verkkosivustoa, Matkailu.org, joka on matkailututkijoille, -elinkeinolle ja matkailun kehittäjille tarkoitettu yhteisöllinen matkailualan tutkimustiedon verkkopalvelu. Se kokoaa matkailutiedon uutisvirtaa eri lähteistä yhteen paikkaan www.matkailu.org.
Koonti tilaisuudesta YTL Mervi J. Hiltunen
Itä-Suomen yliopisto
Savonlinnan kampus
-------------------------------
Etelä-Savon tiedeseuran Happy Hour –tilaisuudet jatkuivat Joelissa 30.1 aiheena Peruskoulu tiensä päässä?
Alustaja professori Pekka Räihä
Kommenttipuheenvuoro Mertalan koulun rehtori Markku Kiiski
Paikalle oli kokoontunut lähes täysi sali kuulijoita.
Esityksessään Räihä lähti liikkeelle orientaatiostaan tutkia sosiaalisia rakenteita koulussa. Koulun sosiaaliset rakenteet eivät ensisijaisesti muodostu oppilaista käsin.
Opettajan ammatti on Suomessa suosittu. Vastaavia löytyy lähinnä Kanadasta ja Israelista. Selkeää yksittäistä selittäjää ei ole löydetty, mutta arvostusten katsotaan rakentuvan useista eri seikoista. Siihen hakeutuvat ovat motivoituneita. Poikkeuksellista suomalaisessa opettajankoulutuksessa on maisterin tutkinto. Räihän arvion mukaan noin viidennes opiskelijoista ei hakeutuisi lainkaan opettajakoulutukseen, jos se tapahtuisi ammattikorkeakoulussa. Nykyisessä opettajankoulutuksessa painottuu tutkimuksellinen ote, joka Räihän mukaan tarkoittaa ennen kaikkea orientaatiota luokkahuoneeseen.
Suomalaiselle koululle on ominaista kahdet kasvot. Toisaalta PISA-tutkimuksessa on menestytty, mutta toisaalta siellä ei osallistuta eikä viihdytä. Lukiolaistytöistä 20% on uupuneita, 36% on päänsärkyä kerran viikossa, pojilla 16%:lla. Joka kymmenes nuori kokee olevansa yksinäinen. Joka viides lukiolainen poika kokee olevansa yksinäinen. Suomalaisista nuorista 15% kokee osallistuneensa oman yhteisönsä toimintaan, kun venäläisistä nuorista vastaava luku on 30% ja ruotsalaisista nuorista noin 54%. Räihän mukaan tästä herää kysymys, onko suomalaisen koulun oppilas opetettu opiskelemaan yksin?
Koulun heikkouksina Räihä näki pirstaleisuuden ja laajan oppiaineiden kirjon. Oppiaineiden sijaan pitäisi kyetä katsomaan niiden takana olevaa tietoa. Tällaisia tiedon lajeja ovat Räihän mukaan faktatieto (ulkoinen todellisuus), sopimustieto (ihmisten välinen todellisuus) ja esteettinen tieto (oma sisäinen maailma). Nämä tiedon lajit ovat merkityksellisiä nuorten kannalta, jonka on opittava elämään ja tulemaan toimeen ristiriitaisessa maailmassa. Edelleen koulun heikkouksina Räihä näki vahvan oppikirjasidonnaisuuden, joka johtaa ”lue ja toista” -yksipuolisuuteen oppimisen näkökulmasta. Koulussa tarkasteltavat ongelmat ovat liian usein irti oppilaiden omista kokemuksista. Esimerkiksi Torniossa koululaiset tutkivat opettajansa kanssa hiuksien värjäystä kemian, sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden näkökulmasta. Oppilaat totesivat onnistuneesta projektista, ”olipa onnistunut välipala”. Räihä kysyikin, eikö koulussa voitaisi toimia jatkuvasti näin? Arjelle vieraaksi Räihä näki myös koulun kielen. Siihen sisältyy hänen mukaansa kummalliseksi luonnehdittavia rakenteita, joita koulun ulkopuolella, esimerkiksi kotona, ei käytetä.
Ratkaisuna nykykoulun ongelmiin Räihä näki, että koulu olisi tuotava lähemmäs nuorta ja oppilaan maailmaa. Tämä edellyttäisi sekä opettajankoulutuksen uudistamista että koulun muuttamista. Koulun toiminnassa olisi edettävä induktiivisesti, oppilaan tarpeista ja nuorelle läheisistä näkökohdista. Nuorten opettajaopiskelijoiden keskuudessa kuri nähdään ensisijaisena. Kohtaaminen nähdään alisteisena. Yleinen on asenne, jonka mukaan tulee ensisijaisesti sanoa, mutta ei kuunnella. Miksi? Räihä kysyikin, olisiko kohtaaminen ja kuunteleminen nostettava ensisijaisiksi taidoiksi. Räihän mukaan opettajuuden olisikin muututtava. Opettajan tulisi olla kuuntelija eikä sanoja, ymmärtäjä eikä hallitsija, uudistaja eikä mukautuja, avoin ja kohtaava eikä suojautuja.
Kommenttipuheenvuorossaan rehtori Markku Kiiski nosti esille ongelmia, joista katsoi alustajan kanssa olevansa samaa mieltä. Tällaisia ovat mm. oppiaine- ja oppikirjasidonnaisuus. Kiiski nosti koulun näkökulmasta ongelmina esille tekijät, jotka hänen koulunsa 9. luokkien oppilaat toivat esille, kun hän kysyi heiltä, miten peruskoulua voitaisiin parantaa? Oppilaat totesivat vastauksissaan, että oppilaiden elämä on liian vapaata, läksyihin ei käytetä tarpeeksi aikaa, koulussa on liian kova kiire, pelejä pelataan liikaa ja valvotaan liian myöhään. Heiltä kysyttiin myös, mitä pitäisi tehdä, jotta asiat paranisivat. Oppilaat vastasivat, että vaatimustasoa tulisi nostaa, pitää tiukempaa kuria, vanhempien pitäisi seurata lastensa koulunkäyntiään tarkemmin ja tietotekniikka valjastaa paremmin opetuskäyttöön. Kouluviihtyvyyden Kiiski totesi laajassa kansallisessa kouluterveydenhuollon kyselyssä vastoin alustajan esille tuomia ajatuksia vahvistuneen. Kuitenkin koulun rakenteissa on asioita, joita nuoret eivät koe omakseen. Kiiski päätti esityksensä aiheeseen liittyvään osuvaan runoon.
Esitysten jälkeen käytiin kuulijoiden kanssa polveileva keskustelu, jossa tuotiin laajasti esille kouluun liittyviä näkemyksiä ja kehittämiseen liittyviä ajatuksia.
Savonlinnassa 30.1.2014
M. Ripatti, J. Enkenberg
-----------------------------------
Etelä-Savon tiedeseuran ensimmäinen Tieteen Happy Hour -tilaisuus pidettiin torstaina 21.11.2013 Savonlinnan uudessa kirjastossa. Tilaisuudessa Itä-Suomen yliopiston hyvinvointisosiologian professori Juho Saari alusti aiheesta ”Hyvinvointivaltio teoriassa ja käytännössä”.
Alustaja professori Juho Saari
Kommenttipuheenvuoro perusturvajohtaja Saara Pesonen
Esitystä kommentoi Savonlinnan perusturvajohtaja Saara Pesonen. Tilaisuutta seuraamaan oli kokoontunut täysi salillinen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta kiinnostuneita kuulijoita.
Esityksessään professori Saari tarkasteli suomalaisen yhteiskunnan nykytilaa etsien myös vastauksia ajankohtaiseen kysymykseen, miksi kansa ei pidä harjoitetusta politiikasta. Tämän jälkeen hän eritteli suurimpia yhteiskuntaamme kohdistuvia haasteita sekä hahmotteli siltoja tulevaisuuteen.
Suomea voidaan pitää Saaren mukaan yhtenä parhaimmista maista maailmassa. Tätä osoittavat mm. kansainväliset kilpailukyvyn, sosiaalisen kestävyyden ja hyvinvoinnin mittarit. Vuosina 2009 ja 2010 Suomi oli kansainvälisessä vertailussa kilpailukyvyltään seitsemänneksi , sosiaalisessa kestävyydessä viidenneksi ja hyvinvoinnissa paras maa. Newsweek vuorostaan nimesi vuonna 2010 Suomen maailman parhaaksi maaksi. Arvioinnin kohteina olivat kansallinen hyvinvointi, koulutus, terveys, elämänlaatu, taloudellinen kilpailukyky sekä poliittinen ympäristö. Vertailussa oli mukana 100 maata.
Professori Saaren mukaan hyvinvointivaltion tunnusomaisia piirteitä ovat sosiaaliset ja ihmisoikeudet sekä julkisen vallan velvoite hoitaa niitä, sosiaalisten riskien hallinta sääntelyn avulla sekä sosiaalimenojen korkea osuus kaikista julkisista menoista (noin puolet). Hyvinvointivaltiota organisoivat sen perusinstituutiot. Niiden toiminnalle ominaisia ovat riskien hallinta, individualisoidut oikeudet, velvoitteet ja vastuut, sukupolvien riippumattomuus toisistaan, kollektiivisuus, suhteellisen korkeat kompensaatioasteet ja laatu, koordinaatio työpaikkojen ja asuinpaikan muutosten yhteydessä, lakipohjaisuus, asumisperustaisuus sekä tulonsiirrot ja palveluperustaisuus yhteiskunnan toiminnassa.
Suuren laman (1991-1994) jälkeisen yhteiskuntapolitiikan rakennuspilareita ovat olleet talouskasvun edistäminen, markkinoiden avaaminen, julkisen talouden vakauttaminen sekä eriarvoistumisen salliminen. Saaren mukaan neljä viidestä suomalaisesta ei kuitenkaan pidä harjoitetusta politiikasta. Politiikassa vallitsee merkittävä legitimiteettivaje.
Miten tätä vajetta sitten voitaisiin supistaa? Saaren mukaan yleisen mielipiteen voidaan katsoa olevan perustellusti väärä, koska tutkimukset tukevat tulkintaa, jonka mukaan hyvinvointivaltiota ei ole ajettu alas. Markkinoilla ei ole edelleenkään ylivaltaa sosiaalipolitiikassa. Eriarvoistuminen ei ole yksiselitteistä ja se koskettaa lähinnä muutamaa prosenttia väestöstä. Tutkimusten mukaan taloudellinen kasvu tuottaa myös koettua hyvinvointia. Vuosina 2008-2010 suomalaisten ostovoima oli kaksinkertainen 1980-luvun puoliväliin verrattuna. Suomalaiset nauttivat vauraudestaan rikkaampina kuin koskaan aiemmin historiassa. Samaan aikaan leipäjonoissa oli kuitenkin päivittäin lähes 20000 ihmistä.
Syinä nykyistä yhteiskuntapolitiikkaa kohtaan esitettyyn kritiikkiin Saari toi esille mainitsi kehittyneen solidaarisuusvajeen, kansalaisille välittyneen epäselvän kuvan yhteiskunnan todellisesta tilasta sekä kollektiivisessa muistissa olevan katkoksen.
Muutoksia yhteiskuntapolitiikkaan tulisi professori Saaren mukaan ajaa enemmänkin pienten askelten kuin kertärysäyksen avulla. Pienten askelten tiellä olisi sosiaali- ja terveyslainsäädäntöä uudistettava hakemalla kauskantoisia ratkaisuja siten, että ne pitemmällä aikavälillä johtavat yhä laajempaan muutokseen.
Esityksen kalvot voi ladata täältä.
Kommenttipuheenvuoro alustukseen
Hyvinvointivaltio on tasannut suomalaisten tietä menneiden vuosikymmenien aikana. Professori toteaa, että nyttemmin sosiaalinen etäisyys on kasvanut, luokkasamaistuminen yleistynyt, kansalaisten yhteiset kokemukset puuttuvat ja syntyy empatiakuiluja. Tähän on tultu. Tulevaisuuteen liittyy monia avoimia kysymyksiä. Olemmeko oman onnemme seppiä vai olimmeko sitä jo aiemminkin? Pitäisikö varautua pahimpaan ja tehdä jo vähitellen vanhuuden majaa aikuisten lasten elämään, miettii keski-ikäinen, joka tähän asti on luottanut hyvinvointivaltion mekanismien toimivuuteen?
Ehkä hankalinta tässä hetkessä kansalaisille on epävarmuuden sietäminen, talousuutisten vyöryessä päällemme päivittäin. Julkinen sektori saa jo nyt sellaista huutia, että muutos lienee väistämätöntä – sellainen kuva hyvinvointivaltion toimijoille herkästi tulee.
Olen miettinyt hyvinvointivaltio-kysymystä eri ikäryhmien näkökulmasta myös täällä Savonlinnassa. Puetaanko hyvinvointivaltiota nyt uusiin vaatteisiin? Nuorisotakuu on suuri kansallinen missio. Nuorten luonnollinen ja yhteiskunnallinenkin tehtävä on muuttaa maailmaa ja välillä kieltämättä mieleen hiipii toive, että nuoret eivät kuulisi kaikkea keskustelua nurkan takana uhkaavasta syrjäytymisvaarasta. Eilisessä Helsingin Sanomissa todettiin, että huono-osaisuus ei aina vie nuorta työvoiman ulkopuolelle. Nuoruuden ajan uhkatekijä ei näin ollen olisikaan vanhempien taloudellinen huono-osaisuus. Savonlinnassakin on 420 perustoimeentulotuen saajaa nuorissa ikäluokissa, lukumäärä on hieman pienentynyt edellisvuodesta.
Aikuisten elämä keskittyy työhön ja elannon hankkimiseen, pitkittynyt työttömyys haittaa tätä elämänprojektia. Savonlinnassa työttömyysaste on 13,3 % ja yhdenjaksoisesti 12 kk työttömänä olleita on 612. Rakennetyöttömyys on vaivannut seutua jo kauan ja vaikeasti työllistyviä työnhakijoita onkin 1400.
Ikäihmisten osalta törmäämme paitsi taloudellisiin ongelmiin, myös yksinäisyyteen. Yhteiskunnan muutos on tuottanut tilanteen, jossa aikuiset lapset asuvat pääasiallisesti jossain muualla kuin ikääntyvät vanhempansa. Hyvinvointivaltio ei voi ratkaista yksinäisyyden ongelmaa.
Yhteisöistä, vanhoista ja uusista, löytyy sellaista voimaa, josta vaikkapa Savonlinnassa on useita upeita esimerkkejä. Väitän että yhteisöissä on yksi mahdollisuutemme.
Riittääkö työllistävää talouskasvua? Pystymmekö kohdentamaan resursseja sosiaalimenoihin julkisen talouden sisällä? Uskallan epäillä. Tänä syksynä on käynnistynyt ennennäkemäton kuntasektorin työpaikkojen vähentäminen eri puolilla Suomea. Samanaikaisesti valtio miettii kunnilta karsittavia tehtäviä tavoitteena mittavat kustannussäästöt.
Professori kuvasi esityksessään, että olemme pian kolmen kerroksen väkeä – yksityistäminen ja yksityistyminen palveluissa näyttäisi olevan päivänselvä asia. Eriarvoisuuteen puuttuminen on vaikeaa, etenkin kun muutos tapahtuu vähitellen ja ikään kuin huomaamatta. Kannatan sitä, että kehitetään vastikkeellista sosiaaliturvaa siten, että samalla huomioidaan se tosiasia, että silloin kun ihminen menettää osallisuuden tunteen, ei sitä ole helppoa uudelleen saavuttaa.
On huomionarvoisa asia, että sosiaalipalveluja säädellään yhä useammin erityislakien avulla – sekin kuvastanee jotain hyvinvointivaltion kehityksestä.
Perusturvajohtaja Saara Pesonen
Savonlinnan kaupunki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti